Päivityksiä useamman treenin verran

Kannattaa katsoa kolme treeniä, jotka olen kirjannut tuohon aikajärjestykseen. Blogipäivittäminen on jostain syystä hidastunut, vaikka jonkin verran olen päässyt treeneihinkin, vaikken ihan viikoittain.

Etsintätreenien lisäksi olen tehnyt hiukan tottista, lähinnä Echon kanssa perusasentoa, liikkeellelähtöä, käännöksiä ja tiivistä kontaktia. Leikityksen avulla jättöliikkeitä tasa-arvoisesti. Niistä on hiukan aikaa, joten selvästi nyt tarvitsee apua hiukan, maahanmeno on vahvempi kuin istu ja seiso. Pienellä avulla menee todella hienosti.

Toko-avon luoksetuloa seisautuksella: Echo tekee täsmällisesti niinkuin aina. Palkka naksautuksella ja lelulla seisahtumisesta tai naksautus ja menen viemään namin, vapautus.

Maanantaina 23.11. hakiessani Serafiaa taidekoulusta kävin tekemässä eläinkokeena lyhyen jäljen mielisairaalan entisen juhlasalin eteen nurmikolle, ja jätin jäljelle kaksi hanskaa, yksi 90 asteen kulma. Sen jälkeen ajoin vanhan poliisiaseman taakse ja käytin koirat sairaala-aluella remmilenkillä ennen Serafian noutoa. Jälki vanheni nurtsilla tunnin, ennen kotiinlähtöä menin sitten testaamaan mitä tapahtuu. Echolle jälkivaljaat ja liina, annoin sen nostaa jäljen lyhyeltä janalta. Otti ensin takajäljen mutta nopeasti kääntyi oikeaan suuntaan. Vauhtia oli, mutta koira pysyi hyvin jäljellä. Echo teki edessäni pientä siksakkia puoli metriä edestakaisin edetessään jälkeä. Reagoi heti ensimmäiseen hanskaan ja nosti sen minulle, sai siitä palkan ja kehut. Annoin luvan jatkaa jälkeä. Kulman kohdalla jatkoi metrin pari eteenpäin, sitten palasi takaisin ja pyörähti etsimään oikeaa suuntaa. Löysi suunnan jäljelle, ja jatkettiin suuren tammen alle, jonne jälki päättyi. Päässä oli toinen hanska, reagoi myös siihen heti. Palkaksi kissanruokaa ja bileet pystyyn.

Tiistaina tavattiin Niinan kanssa samoilla kulmilla ja käytiin hauskalla remmilenkillä Nemon, Novan, Echon ja Javan kanssa. Java oli jälleen todella iloinen tuttuja tavatessaan, ja remmilenkki sujui todella hyvin koirien kanssa. Jonossa mentiin nuuhkimaan kaiken maailman hajut (niitä riitti jostain kummallisesta syystä! Ollapa koira niin saisi selville mitä sielläkin on tapahtunut) ja nostettiin vuoroon jalkaa jokaiseen kiinnostavaan paikkaan (noin 2 metrin välein:O) Välillä kulkivat remmeissään vierekkäin, Echo ja Nemo, Java ja Nova/Nemo, eikä kukaan noteerannut toistaan. Kiitos lenkkiseurasta ja kauppaseurasta! Echo & Java olivat seurasta ja tuoksuista kotiinpäästyään poikki.

Erilaisia treenejä: Osa III Taajamaetsintää 19.11.

Olimme Keinukalliossa tekemässä taajamaetsintää. Tarkoituksena kulkea koira valjaissa ja liinassa kävelytietä, maalimies piilossa jossain tien varressa ja katsoa koiran reaktio sen saamaan hajuun, ilman etsintäkäskyä. Mukanani Echolle oli liinan ja valjaiden lisäksi rullapanta, valopanta, sekä maalimiehillä irtorullat. Kuvittelin etukäteen tekeväni Echon kanssa taajamaetsintää niin, että kuljen sen kanssa vähän kuin lenkillä, ja katson miten se reagoi ohikulkiessa ihmisen hajuun. Echolla oli vauhti päällä ja se veti todella liinan mitalla, vaikka ei yleensä remmissä kisko ihan niin paljon. Eka maalimies oli tien laidasta hiukan syvemmällä pimeydessä, ja tästä kuljimme ohi. En ole varma saiko Echo jonkin hajun, mutta ohi mentiin koiran valinnalla. Matka jatkui reippaasti ja seuraavan hajun Echo otti reilun sadan metrin päässä, poikkesi hiekkatielta niin, että päästin liinan päästä irti. Näin valopannasta missä koira liikkuu, ja se eteni vauhdikkaasti mutta määrätietoisesti tiensuunnassa syvemmälle metsän pimeyteen muutaman kymmenen metriä, ja palasi yhtä vauhdikkaasti liina perässään liukuen tuomaan rullan. Näytölle yhtä vauhdilla. Seuraava mm löytyi jälleen reilun 100 m päästä ison ladon takaa metsikön reunasta pimeydestä. Echo otti hajun ennen kookasta latoa, paineli menemään ja toi rullan reippaasti, näytölle jälleen yhtä nopeasti. (Malttaa kuitenkin tulla sivulle ennen näytöllelähetystä;) Tässä välissä pyysin tiputtamaan hanskani tielle jonnekin meidän edelle. Kun sai hanskasta hajun (himmailtiin vähän aikaa sen lähellä), nosti sen nopeasti minulle. Jatkettiin tietä eteenpäin, ja nosti kolmannen mm hajun ohitettuaan jo metsän siimeksessä istuvan mm:n, vauhdilla metsikköön ja yhtä nopeasti jälleen rulla minulle ja näytölle.

Tämän jälkeen palattiin tietä takaisinpäin parkkiksille ja kuljettiin nyt toiseen suuntaan, sinne missä oltiin ohitettu ykkönen. Matkan varrelta tieltä löytyikin hanska (ei oma), johon Echo reagoi nopeasti: pysähtyi, tarkisti ja kun kehuttiin, nosti hanskan ja toi sen minulle.



Olin pyytänyt, että ykkönen siirtyy lähemmäs hiekkatietä ison kuusen varjoon. Echo sai jo kaukaa hyvin hajun, mutta mietti nyt kovasti mitä tehdä, jäi tielle seisomaan ja katsoi mm kohden, vilkaisi minuun. Tajusin sen eleistä, että se oli ekan kerran ohittaessamme saanut tästä jo kerran hajun, ja nyt työsti mitä tehdä. Annoin sen tehdä rauhassa ratkaisun: se meni hienosti hakemaan rullan ja toi sen minulle.



Oli hauska nähdä miten kaikki treenin koirat olivat tällaisesta etsinnästä todella väsyneitä, niin erilaista on etsiä vieraassa ympäristössä ja erilaisella tekniikalla kuin koirille niin tavallisissa treeneissä joko radalla tai hakumetsässä. Myös Echo oli väsynyt:D



Echoa ei perässä liukuva pitkä liina haitannut ollenkaan, se ei ehkä edes tajunnut vetävänsä liinaa mukanaan. Ilman erillistä etsintäkäskyä se kuitenkin reagoi ihmisen hajuun juuri niinkuin sille on opetettu.

Erilaisia treenejä Osa II Radalla jälleen 12.11.

Kuvassa nuori poika Eicca nuoren emäntänsä kanssa kesällä -08

Seuraavaksi kävimme pitkästä aikaa radalla treeneissä. Ennen sitä treffattiin Niinan, Nemon ja Novan kanssa remmilenkin merkeissä, ja huomasin Javasta selvästi, että se nautti taas kerran tutusta seurasta. Näimme Niinan koirineen jonkin matkan päässä ja huomasin Javasta selvästi, että tunsi tolleripojat jo kaukaa ja oli tosi rento. Echo mukaili Javaa ja rennosti tehtiin lenkki, vaikka kuljettiin peräkanaa melko lähekkäin:)
Treenit radalla meni hyvin. Maalimiehille irtorullat, Echolle norskipanta kaulaan säätö niin, että ei saa rullaa suuhun, vaan että ottaa varmasti rullan "iholta". Koska meillä on ollut jonkin verran taukoa, olen halunnut ottaa pari askelta taaksepäin irtorullilla varmistaakseni, ettei Echo koskaan opi kiintopannan kanssa poimimaan hajua vain ilmasta paikantamatta maalimiestä tarkkaan. Palkkoja oli 4. Lähetin ekalle, jonka piti saamani infon mukaan olla radan keskialueella, mutta Echo pyrähti ympäri ja katosi kumollaan olevalle roskisriville, ja ilmestyi takaisin rulla suussaan. Ensimmäinen löytyi siis sieltä. Toisen haki takakasojen betonikolosta hienosti, jonkin verran joutui etsimään. Kolmatta mm Echo joutui etsimään jonkin aikaa, tuuli vei hajua radalta poispäin. Echo palasi etsiessään pari kertaa luokseni, mutta lähetin sen uudelleen, lähti ja irtosi kivasti mutta näin sen olevan aika väsynyt. Kolmonen oli piilossa kaivon kannen kolossa kaivon ulkopuolella, pää piilossa ja käsi vain näkyvissä betonipalkin päällä. Näin kun Echo löysi mm:n: sen häntä viuhtoi ympyrää ja se pyöri mm:n ympärillä. Ihmettelin miksei se tuo heti rullaa, mutta syy selvisi näytöllä kun mm kertoi, että koira varmensi hänen erikoista asentoaan, nuolaisi nenästä ja sen jälkeen empimättä oli repäissyt rullan kädestä vahvalla otteella (ja toi sen hienosti minulle). Tämän jälkeen sovittiin, että nelonen otetaan peräänlähtönä, maalimies kutsuu koiraa, jotta viimeinen on hauska ja helppo. Radalla oli koko treenin melkoisesti nenää ja silmiä kirvelevää savua, joka tuli Heidin pitämästä tulesta.

Olin tyytyväinen jälleen Echon sinnikkyyteen ja peräänantamattomuuteen, ja olin tyytyväinen myös itseeni, että luin koiraa ja sen väsymystä, enkä jatkanut treeniä loppuun asti niinkuin olin suunnitellut!

Erilaisia treenejä Osa I Rakennusetsintää 15.10.

Aloitetaan lokakuussa pidetyistä rakennusetsintätreeneistä kiitos Niinan!:)

Pääsimme kahteen eri rakennukseen mielenkiintoiseen ympäristöön.

Eka treeni oli vanhassa vedenpumppaamossa, joka oli täysin pimeä vanha kivitalo. Tai kahdessa alemmassa kerroksessa oli ikkuna-aukot, joista lankesi pimentyvän maiseman hämärä. Echolla kaulassa valopanta, norskipanta asennossa, jossa se ei saa rullaa suuhunsa, ja maalimiehilä irtorullat. Tarkoituksena saada Echo tarkentamaan varmasti maalimiehen sijainti. Itselläni oli joitain skeptisiä epäilyjä miten Echo mahtaa toimia pimeässä tuntemattomassa rakennuksessa, ja miten se paikantaa hajun, joka liikkuu hyvin monimutkaisesti seinien sisällä. Alakerroksessa liikuttiin betonisilla "silloilla", joilta oli pudotus veteen. Alakerroksen pimeyteen johti jyrkähköt betoniportaat. Laskin Echon valopanta kaulassa portaat alas, lähti kanssani kulkemaan kaikuvaan tilaan. Kävi hienosti itsenäisesti tarkastamassa koko tilan ja kulki pimeydessä reippaasti. Meni myös portaat alemmas veteen. Tässä tilassa ei ollut maalimiestä, mutta halusin vain nähdä miten tuossa liikkuu.

Seuraavaksi kiertyvät betoniportaat seuraavaan kerrokseen, jonne meni itsenäisesti ja rohkeasti edelläni. Maalimies oli korkean huoneen takaseinustalla kaapissa, Echo etsi nopeasti oikeasta suunnasta, paikansi maalimiehen iholle ja otti rullan, toi sen suoraan minulle. Kierrettiin vielä tämä kerros, kulki hyvin ja etsi itsenäisesti. Kolmanteen kerrokseen kiivettiin jälleen betoniportaat, ja vastassa oli vielä yhdet porrasaskelmat täyden pimeyden astuttua vastaan. Ylin kerros oli suhteellisen avonaista ullakkotilaa, jossa oli kattoparrut ja muutama vinttikomero, ja täysin säkkipimeää siis. Tännekin Echo katosi reippaasti, valopannasta näin missä liikkuu, hienosti paikansi maalimiehen ja haki rullan, toi sen minulle.


Toisessa rakennuksessa, reilut sata vuotta vanhassa suuressa palokunnan savusukellustalossa jatkui treeni. Tässäkin talossa tilat oli kolmessa kerroksessa, kellariin ja vintille veivät reilut sata vuotta vanhat hyvin jyrkät rappuset, ja muuten talon tiloja oli muokattu erilaisilla karsinoilla, oviaukkojen madalluksilla ja ryömintäaukoilla. Suuri avovintti oli lokeroitu ja karsinoitu kuin jättilampola. Ja tämäkin talo oli pimeä kuin mikä.


Sisällä lähetin Echon ensin kellariin. Epäröi hetken pimeyttä ja arvioi portaiden jyrkkyyden väärin, ja suorastaan romahti askelmat puoleen väliin. Saatuaan jalat kasaan Echo palasi ylös ja lähetin sen uudelleen alas. Näytin valoa hiukan portaisiin ja otin pari askelta alaspäin, Echo lähti reippaasti portaat ja jatkoi pimeyteen, kuulin äänestä kun kävi pimeän kellaritilan tarkastamassa ja palasi ylös. Seuraavaksi lähetin portaat ylös vintille, jonne Echo paineli reippaasti. Otin muutaman askeleen ylöspäin mennäkseni vastaan, sillä tiesin että yläkerrassa on maalimies. Kohta Echo toikin rullaa ja pääsi takaisin näytölle. Sitten jatkettiin keskikerroksen etsintään, Echo kulki pimeässä sokkelossa hienosti ja hävisi huoneesta toiseen. Eikä aikaillut kauan kun palasi rulla suussaan ja lähetin sen näytölle.


Echon työmoraali ja nenänkäyttö on käsittämätön. Rakennusetsintä on sinänsä aivan erilaista kuin maastoetsintä, koska hajut liikkuvat seinien sisällä täysin päinvastoin. Haju voi tulla koiran nenään eri puolelta huonetta, kuin missä etsittävä ihminen fyysisesti on. Oli hienoa huomata, ettei Echo ollut millänsäkään uudesta etsintäympäristöstä, se keskittyi yhtä täysillä kuin aina, ja lisäksi käytti myös nenäänsä hyvin tarkasti. Echo työskentelee hyvin nopeasti mutta siihen voi luottaa.

Päivityksen puutteesta huolimatta puuhattu ollaan

Jälkeä: Echon kanssa olen ajanut 2 kertaa toisen tekemän ja ajetun peltojäljen. Ensimmäinen oli tehty ja ajettu aamulla, päivällä satoi kahteen otteeseen runsaasti, ja jälki oli n. 7 tuntia vanha, 150m pitkä. Annoin Echon nostaa sen janalta ja lähti määrätietoisesti ja rauhallisesti etenemään. Heh, jäljeltä löytyi vielä edellisen jättämät 5 nakinpalaa. Yksi 90 asteen kulma jonka E selvitti hyvin, ja loppupalkaksi Wubba.
Toinen jälki oli reilu 24h vanha, toisella pellolla, n 100m pätkä. Echo nosti hienosti jäljen ja ajoi sen rauhallisesti.

Keppejä ollaan tehty tuoreelle lyhyelle jäljelle, nostaa ne hyvin ja jatkaa jälkeä.

Jättöliikkeissä istu-maahan-seiso ovat kaikki yhtä vahvoja. Niitä on tehty leikityksestä 95% ja seuraamisesta 5%. Onnistumisaste 101%.

Merkille lähetystä eri matkoilta, ja erilaisilla merkeillä.
Eteenlähetystä, päässä ruokapalkka.
Seuraamista ja sen tiiviyttä, kontakti hyvä.
Luoksetuloa, josta seisautus, aloitettu lyhyemmillä matkoilla 5-10-15m. Palkka lelulla.
Estehyppyä josta hyppy, istu-käsky ja luoksetulo hypäten. Pilkottu pieniksi ja muutaman kerran yhdistetty kokonaiseksi liikkeeksi.

Kapulanoutoa 650g: nyt sujuu jo saamarin hyvin! Ei varmasti täyden pisteen liike mutta MINÄ olen tyytyväinen.
Kapulanoutoa esteen yli, takaisin kapula suussa, hyppy kapulan kanssa sujuu hyvin, samoin luovutusasento.

Tarkkuutta tehty, kiihtyy liikaa ja heittelee pikkuesineitä, etsii kuitenkin todella motivoituneena. Vaatii siis rauhoittamista, asian pilkkomista ja hienosäätöä ja TAUKOJA. Luultavasti tekee tauon jälkeen seuraavalla kerralla täydellisen suorituksen Echomaiseen tyyliin.

Pudotettua tehty pihassa, Keinukallion nurmella ja metsässä, hyvin on hiffannut vaikka välimatka ei vielä kovin pitkä (10-20-30m).

Esineruutua pitkäksikasvaneella ruohopellolla ja metsikössä, mielikuvalla ja ilman. Sama se, liivit päälle ja käsky, tuo koira etsii kaiken ja tuo.

Ryömimistä ollaan harjoiteltu muutama lyhyt pätkä.

Emäntä käy kerran tai kaksi päivässä juoksemassa, mukana joko yksi aussienarttu tai kolme aussieurosta (balanssi 50/50) ja välillä rattaat joissa 2v tai kaksi polkupyöräilevää isompaa lasta. Hyvin Pepsikin juoksee mukana eikä ole lenkkien jälkeen rikki tai jäykkä (eikä levonkaan jälkeen).

Raunioille ei olla nyt päästy hetkeen toviin, sillä iltaisin en pikkuneidin vuoksi pääse irtautumaan kun ruoka kulkee mukanani, mutta sinnekin koetetaan pian päästä.

Raunioilla Echo ei 9mm ampumiseen reagoi, haulikkoradalla ei ääniin reagoi, mutta nyt pitkän tauon jälkeen 6mm reagoi paitsi syödessä. Joten tätä aletaan nyt työstää alkuun syömällä. Aikaisemmin 6mm ei tehnyt pahaa lainkaan mutta tästä on nyt kuitenkin pitkä aika, joten saan katsoa peiliin.

Terävä koirapirulaiseni on yllättänyt minut täysin olemalla rauhallinen ja reagoimatta muuta kuin valppaalla katseella hämärässä ja pimeässä vastaantuleviin tai takaa ohikulkeviin ihmisiin! Eilen hämmästyin lisää kun sain tervehtiä puolituttua saman tien varrella asuvaa postilaatikollaan olevaa miestä ääneen! Onko tuo nyt aikuistumassa 4 ikävuoden kynnyksellä?

Haulikkoradalla tottista, raunioilla, estenoutoa, tarkkuutta

Koirakuvaaja yllä
Yksi alligaattori


Toinen alligaattori

Einari: "Siis heitä nyt äkkiä se Wubba!"

Java nauttii

Ja onpa unohtunut mainita esineruutudemo, jonka Java suoritti mallikkaasti lastemme 5-vuotiaiden kaksosserkkupoikien ollessa meillä. Otso oli samana päivänä nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä saanut osallistua trampoliinihyppelyyn veljensä Sampon ja Serafian ja Iisakin kanssa, ja Otsolla oli hiukan paha mieli, ymmärrettävistä syistä. Jotenka hain salaperäisen kassin, josta Otso sai valita kolme esinettä. Avaimet, kännykän ja pienen Finnair-nallen Otso valitsi. Sitten hän sai tehtäväkseen mennä piilottamaan ne metsikköön tietylle alueelle, tallasivat alueen äitinsä kanssa. Ja sitten lyötiin vetoa löytääkö Javan nenä niitä ;)

Kuinka ollakaan, Java tottakai haki esineen toisensa jälkeen kauniisti työskennellen ja teki Otsoon lähtemättömän vaikutuksen. Otso halusi ainakin vielä yhden kerran piilottaa esineitä, mutta saman tien trampoliinilla hyppely jäi muilta kesken koska niin halusivat kaikki muutkin.

Muuten koirat ovat käyneet kuluneella viikolla useaan kertaan uimassa Pepsiä lukuunottamatta, koska vaariparka tarvitsee loivan kahluurannan käsipohjaa varten;) Java, Echo ja Caddy ovat nauttineet uimisesta senkin edestä.

Tarkkuutta päätin kokeilla ihan huvin vuoksi ja vähän aktivoinnin nimissä yhtenä päivänä. Tallasin 3 x 3m nurmikkoruudun, jonne pudotin quarterdollarin kolikon, kännykkäkorun jonka halkaisija on n.1,2cm, Serafian pienen hiusdonitsin, noppakuution sekä lyijykynän metallisen nallepään.

Javahan nosti muutama vuosi sitten vastaleikatusta nurmikosta aivan ohuen kultaisen kaulaketjun, joka katkesi Serafian kaulasta. Ehdin itse etsiä nurmikkoa kontaten 15 minuuttia kun tiesin tarkkaan mihin kohtaan ketju putosi, kunnes tajusin että voin käyttää koiraa. Javalla meni tasan 2 minuuttia ketjun nostamiseen, ja siitä yli 1,5 minuuttia ihmettelyyn että mitä haluan sen etsivän, kun oli tottunut esineruutuun.

Nyt vuosia myöhemmin Java tajusi heti mitä tehdä, eikä sillä kulunut aikaa nostella esineet ja tuoda ne kauniisti minulle käteen.

Echolle tehtävä oli selvästi vaikeampi, liikaa intoa (lähetin sen maasta "käy siihen" ja ilman mitään käskysanaa), jäi haistelemaan esineitä muttei nostanut niitä, jolloin kehuin ylipäänsä siitä että merkkasi esineitä. Vaikein tuotava oli jostain syystä hiusdonitsi, jonka se otti todella pitkin hampain suuhunsa ja ehti ravistella ja pudotella sitä moneen kertaan... Sisällähän Echo poimii kaiken suuhunsa mitä näkee lattioilla (lasten jäljiltä sieltä löytyykin kaikkea!) ja roudaa ne huvin vuoksi minulle, eikä pudottele.

Caddylle tarkkuusetsintä oli myös kohtuullisen helppo ja esineiden suuhun poimiminen oli luontevaa.

Echolle tein toisena päivänä samanlaisen ruudun, ja nyt oli jo hiukan jyvällä mitä hain, onnistui selvästi paremmin. Kolikon nostaminen oli sen mielestä ällöttävää.. mutta toi kuitenkin.

Javalle tein tarkkuusruudun tänään maanantaina viimeksi, ja yhtenä esineenä oli alle 1cm mutteri. Kaikki nousivat jälleen kauniisti.

Keskiviikkona 5.8. tavattiin Niinan kanssa Sipoon haulikkoradalla ja otettiin pk-tottista toisen ollessa paikallaanmakuussa ja toisen suorittaessa joitain liikkeitä. Äänitehosteet isolla haulikkoradalla olivat todella mahtavat ja saimme vielä tuta ukkosen jyrinästäkin.

Echoa eivät ampumisen kovat äänet haitanneet lainkaan. Nemon parina paikallaanmakuusta tosin nousi, mutta luulen että johtui yksinkertaisesti siitä, ettei olla pitkään aikaan treenattu pitkää paikallaanmakuuta, koska muuten oli ihan yhtä innostunut ja huoleton Super-Hessu kuin tavallisestikin, keskittyen töihin täysillä.

Javan olin ottanut autoon häkkiin herkuttelemaan, ja autossa oli ilman lämpötilan vuoksi kaikki ovet tottakai auki. Käytin Javan ensimmäiseksi pissalla, ja selvästi ihmetteli ääniä tovin, mutta keskittyi kuitenkin Ota koppi -vihjeellä ottamaan namuja kiinni ja etsimään niitä maasta. Autossakin oli rauhallinen ja vein sille silloin tällöin kissanruualla höystetyn herkkupurkin syötäväksi. Viimeisenä leikitin Javaa vetoköydellä ja otin jotain ihan pientä. Leikki hienosti ja keskittyi käskyihin.

Torstaina 6.8. oli rauniotreenipäivä, ja meitähän oli peräti 4 innokasta paikalla... Jätin auton radan portin lähelle, ja ovet auki, mukanani oli Echon lisäksi Java, jonka halusin ottaa mukaan radalla ampumisen takia. Ennen muiden saapumista radalle olin Niinan Nemolle piilossa ilmaisutreeniä varten, ja Niina ampui itse Nemoa lähettäessään ja sen ilmaistessa useita laukauksia 9mm:llä. Javalle jätin häkkiin muutaman naudan ruston, ja se vaikutti hiukan jännittyneeltä kuunnellessaan ampuja, eikä ensin koskenutkaan rustoihin. Sitten vein sille kissanruokaa, joka kelpasi saman tien. Loppuajan, eli koko porukan treenit ampumisineen Java olikin autossa täysin rentona ja rauhallisena vaikka oli aivan laukausten vieressä. Java pääsi viimeisenä radalle tekemään yhden löydön, koska halusin katsoa sen toimintakykyä. Se oli niin täynnä intoa kovassa vietissä, että huhhuh! Etsi, löysi ja ilmaisi mahtavan hienosti, vaikkei ole ollut etsintähommissa nyt pariin vuoteen! Kiitos jälleen Niinalle!

Echon rauniotreenien oli tarkoitus keskittyä pariin kolmeen umppariin jotka ilmaisisi kiintorullalla, ja yhteen helpompaan, niin että kaksi ensimmäistä ovat yhtä aikaa piilossa, ja sitten kaksi seuraavaa menevät yksitellen. Ekan umpparin, roskiksen, Echo ilmaisi todella hienosti tuoden kiintorullan ja lähtien vauhdikkaasti näytölle. Toinen piilo oli omasta pyynnöstäni palokontissa ovi hiukan hiukan raollaan, ja seuraava maalimies ei tietenkään ollut vielä piilossa. Echo etsi kasan isommalta alueelta, ja prkele kuinka ollakaan tuli takaisin etujalka rullasta läpi, rulla ei ollut lauennut. Irrotin rullan toisesta päästä, ja taas kerran PRKELE voin tunnustaa ettei rullaa ole säädetty yhtään löysemmälle työkaluilla, niin että se olisi helpompi kiinnittää takaisin. Joten en saanut toista päätä kiinni, vaan rulla jäi jälleen roikkumaan kaulaan. Echo lähti rakettina etsimään mutta kääntyikin ympäri keskellä polkua ja otti rullan suuhunsa ja toi sitä minulle :O (kerran aikaisemmin on mielestäni tehnyt saman, ja samalla tavalla rulla oli toisesta päästä irti). En noteerannut mitenkään vaan lähetin uudelleen etsimään, ja nyt saikin hajua palokontista, mutta tarkennus oli vaikeaa. Pyysin maalimiestä raottamaan konttia hiukan enemmän, ja Echo saikin heti hajun ja paineli sisälle konttiin. Siellä kuulemma hetken mietti pimeässä seisovaa maalimiestä, ja lyhyen tovin tuumattuaan poimi rullan suuhunsa ja toi sen minulle. Hyvin näytölle. Kolmas maalimies löytyi hienosti ja näyttö meni hienosti, samoin neljäs maalimies.

Pepsikään ei ole ollut ihan toimeettomana, vaan se on saanut pitää herraseuraa naapurin suloiselle Ellalle, johon kaikki kolme urosta ovat aivan ihastuneita.

Yhtenä päivänä Java oli pihalla vapaana, ja Ella oli omalla puolellaan, jolloin Java säntäsi kirjaimellisesti aidalle rähjäämään. Jäin katsomaan mitä Ella tekee, se kun säntää aidalle takuuvarmasti tietäessään poikien olevan meidän puolella. Ellapa katselikin 15 metrin päässä omalla puolellaan Javan säntäilyä, ja kääntyi lopuksi rauhallisesti ympäri painellen puuhailemaan jotain muuta:) Javan saadessa pitkän nenän:D

Echon kanssa ollaan tehty myös noutokapulan (se 650g) tuontia aina silloin tällöin (inhoan itse jankuttamista ja tauot selvästi tekevät koiralle hyvää): ihan nostamista käteen sekä noutoliikkeenä, että viime Ojankokerran jälkeen myös hyppynoutona, ja uskokoon ken tahtoo, se alkaa sujua! Siis ei mälvää ja pureskele niin kovasti enää, ja jopa osaa istua edessäni kapula suussa yhtäaikaa, ja pitääkin kapulaa hetken suussaan ilman että heittää sen jaloilleni!

Kesänviettoa ja kaikkea pientä puuhaa

Blogiin tuli heinäkuun mentävä aukko.

Koirat ovat päässeet nauttimaan mökkeilystä Kuhmoisten Hahmajärvellä muutamaan otteeseen, lisäksi Java oli isännän kanssa miesporukassa Hartolassa mökillä yhden viikonlopun uimassa, veneilemässä, lojumassa laiturilla ja nauttimassa rapsutuksista. Teki kuulemma itsensä niin tykö, ettei miesparoilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin rapsutella aamusta iltaan.

Kuhmoisissa Java harrasti jälleen pommihyppyä laiturilta, ja ihan mistä vaan uimaan pääsi, sillä seurauksella, että seuraavana aamuna esiintyi kuin takapää halvaantuneena siitä huolimatta ettei lämmittelemättä uinut ja uinnin jälkeen lämmiteltiin lihakset... Caddy ja Echo nauttivat muuten vain kunnon uintilenkeistä, ja sain jopa Pepsin uimaan muutaman lyhyen lenkin water-wubban perässä!

Keinukalliossa ollaan käyty pari kertaa: eteenlähetyksiä (Echo & Caddy), merkille menoa (Echo),
pudotettua (Echo).

Ojangossa ollaan käyty useampaan otteeseen, juuri ennen Niina S:n loman alkua, Marian ja Ronjan kanssa kahteen pekkaan, ja muutaman muun kerran. La 1.8. oltiin Niinan ja tolleripoikien kanssa viimeksi tekemässä telineitä ja tottista. Java tykkää kovasti Nemosta ja Novasta, vaikka ovat aina "menneet bussilla". Nemon kanssa Java teki häiriökoiraryhmää, ja oltiinpa useaan kertaan ihan kuonot vastakkain ja kylkikarvat melkein toisessa kiinni pyöriessämme toistemme ympäri. Sen jälkeen tein Javan kanssa telineet.

Echon kanssa merkillelähetystä (makupala astialla merkillä) ja siitä pöydille, sen jälkeen telineet, jotka kaikki menivät todella hienosti. Vielä tehtiin A-pk-esteen ylitystä ilman kapulaa, ja Echo menee yli hienosti. Toiselle kentälle menin tekemään eteenlähetyksiä (päässä pieni herkkukuppi), nekin menivät vauhdikkaasti ja hyvin. Vielä palattiin telinekentälle ja tein kapulan noutoa, joka sujui ihan hienosti. Vielä pienen esteen yli kapulan noutoa, ja sekin meni hienosti:) Kokeilin vielä kapulan heittoa A-esteen yli, haki kyllä kapulan mutta pudotti sen kiivetessään takaisin, jolloin Niina tuli auttamaan ja hetsasi Echoa kapula suussa edestakaisin estettä. Tämä sujui loistavasti, kiitos Niinalle!
Caddyn kanssa tein pöytiä ja telineitä, muuta en itse enää jaksanut.